Koneeseen kadonnut

Kukapa meistä nuorista ei olisi joskus törmännyt tilanteeseen, jossa videopelit vaikuttavat mielenkiintoisemmalta kuin normaali harmaa arki? Pinnalta novelli vaikuttaa tavanomaiselta seikkailutarinalta. Kun tarinaa lukee ajatuksen kanssa, paljastuu kuitenkin fantasiaan verhotun pinnan alta useampia kerroksia. Novellissa satumaailmaan ja todellisuuden raja on häilyvä. Lisäksi kirjailija on löytänyt teeman, johon monet nykynuoren pystyvät helposti samaistumaan: pelimaailma.

Novelli käsittelee perhesuhteita ja sen päähenkilönä sekä kertojana toimii 14-vuotias Jan Vento. Janin ja äidin välistä suhdetta kuvaillaan jo novellin otsikossa. “Näkymätön” on Jukka Behmin kirjoittama nuorille suunnattu novelli Luetko sinä? -kampanjaa varten. Sana näkymätön kuvailee mielestäni hyvin Janin tunteita äitinsä kohtelua kohtaan.

Tarinassa Jan on tavallinen teinipoika jonka arki pyörii videopelien ympärillä. Muuten hänen elämänsä vaikuttaa hieman tyhjältä; äiti ei huomioi, isä on luuseri eikä tarinassa mainita ollenkaan ystäviä. Janin äiti on välinpitämätön ja hänen aikansa kuluu miesystävänsä ja viinilasinsa parissa. Janin isä häipyi kuvioista jo ristiäisten jälkeen, eikä Janilla ole mitään mielikuvaa isästään. “Tyhjäntoimittaja!”, äitinsä aina sanoo, mutta Jan haluaa uskoa toisin.

Janille pelit ovat pakoreitti mielikuvitusten maailmaan. Eräänä päivänä Jan kirjaimellisesti astuu sisään ruutuun ja tempautuu mukaan suuriin seikkailuihin. Sillä hetkellä hän katoaa äidiltään, jos hän on ikinä edes ollutkaan äidin elämässä läsnä. Tarinassa on kaksi miljöötä: moderni maailma ja keskiaikainen kuningaskunta. Modernissa maailmassa Jan on elektroniikan syövereissä omaan, tyhjään huoneeseensa hautautuen. Elämä on merkityksetöntä. Pelissä taas Jan on prinssi isänsä rinnalla ja hänen harteillaan on kuningaskunnan tulevaisuus.

Ensilukemalta tarina vaikutti hieman naiivilta, mutta syvennyttyäni siihen, novellin monimerkityksellisyys alkoi aueta minulle. Mielestäni ruutuun kirjaimellisesti katoaminen kuvastaa, kuinka monet nykynuoret helposti katoavat pelien maailmaan, eivätkä huomioi muuta ympäristöään. Sieltä ei pääse helposti pois. “Jan Ventoa ei enää ollut. Tai kyllä minä olin, mutta olin pelissä”.

Vaikka novellissa käsitellään pelimaailmaan liittyviä riskejä, tekstin kokonaissävy ei ole toruva. Kirjailija ei alennu holhoamaan nuoria liiallisesta pelaamisesta, vaan hän yrittää ymmärtää pelien kiehtovuutta. Syyttävä sormi osoittaa myös äitiä ja muuta ympäristöä kohti. Tämä käy surullisesti ilmi myös viimeisessä lauseessa, kun Jan tarkastelee äitiään ruudun läpi. “Vilkutin, mutta hän ei nähnyt minua, niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan.” Pelimaailma selkeästi tarjoaa Janille jotain sellaista, mitä hän ei oikeassa elämässä voi saavuttaa: seikkailua, jännitystä sekä sankaruutta itselleen ja isälleen. Loppu jää hieman avoimeksi. Palaako Jan koskaan reaalielämäänsä vai katoaako hän koneeseen? Sitä kirjailija ei paljasta.

Josef Seoudi 8R Espoo International School

Arviointiraadin perustelut: Teksti on selkeä kokonaisuus, jossa on erinomainen aloitus ja lopetus sekä osuva otsikko. Teksti tekee kokonaisuutena vaikutuksen. Se koukuttaa lukijan ja läpivalaisee novellin teemoja onnistuneesti. Myös kielellisesti teksti on hyvä.

Takaisin