Todellisuuksien rajoilla
Novellia voi verrata oliiviin: sitä pitää maistaa useasti ennen kuin pääsee makuun sisälle. Jukka Behmin novellissa Näkymätön (Karjalainen) päähenkilö Jan saa postissa tietokonepelin nimeltä Kingdom of Solitude. Pelissä kuningas puhuttelee Jania ja pyytäätätä astumaan tietokonepelin sisään. Poika menee ruudun läpi ja päätyy pelin sisälle kivillä muurattuun huoneeseen. Huoneessa on peili, josta hän näkee vanhaan huoneeseensa.
Janin äiti käy vähän väliä huoneessa, mutta ei näe Jania, joka yrittää huiskuttaa ja puhella äidilleen.
Solitudessa Jan tapaa kuninkaan, joka kertoo olevansa Janin kadonnut isä. Sen lisäksitämä kertoo, että Jan joutuu nyt viisitoista vuotta täytettyään kamppailemaan Horlizsoturia vastaan. Janin täytyy tappaa Horliz tai muuten tämä tappaa Janin, ja Solituden valtaa pimeys.
Novellin ydin on juoni. Hieman ennalta-arvattava ja kliseinen juoni. Novelli vaikuttaa ensilukemalta hieman pintapuoliselta kertomukselta pojasta, joka päätyy tietokonepelin sisään. Pureuduttaessa novellin todelliseen ytimeen, herää kysymys: mikä saa Janin niin kivuttomasti siirtymään edellisestä elämästä pelimaailmaan?
Kuningas kehottaa Jania tulemaan pelin sisään. Jan ei näytä pelästyvän eikä
hämmästyvän kuninkaan kutsua. Miksi Jan tottelee kuningasta? Johtuuko se siitä, ettei Janin äiti välitä pojasta? Sellainen vaikutelma syntyy. Reaalimaailmassa Janin tekemiset eivät kiinnosta äitiä. Tämä ei tunnu olevan surullinen pojan katoamisesta, ainoastaan ärtynyt. Voi olla, ettei Jan ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja sen tähden on valmis katoamaan pelin syövereihin.
Jan kysyy itseltään novellin lopussa, kaipaako hän kotiin. Vaikka kysymykseen ei saada vastausta, kaikesta päätellen hän ei ikävöi takaisin. Jan on löytänyt isän, joka välittää pojastaan. "Vihdoinkin olet luonani", isä sanoo.
Novellin kieli on yksinkertaista, ja siinä on jonkin verran toistoa. Juoni ei ole
mukaansatempaava, mutta se herättää ajatuksia. Kun novellin lukee uudestaan, tarinasta löytyy lisää ulottuvuuksia, kuten vanhempien erilaiset suhteet poikaansa ja reaalimaailman ja pelimaailman yhteensulautuminen. Novellille tyypilliseen tapaan loppu on monitulkintainen.
Otsikointi viittaa Tove Janssonin teokseen Näkymätön lapsi. Siinä lapsi rakastetaan näkyväksi. Tässä novellissa lapsi on näkyvä sille vanhemmalle, joka lasta rakastaa ja hänestä aidosti välittää, ja näkymätön sille vanhemmalle, joka ei häntä rakasta.
Fanni Linjama, Itä-Suomen koulu
Arviointiraadin perustelut: Teksti erottuu persoonallisella tyylillään. Siinä on koukuttava aloitus. Tekstistä on hyviä kysymyksiä, intertekstejä ja vertauksia. Tekstistä näkyy, että novellia on pureksittu useaan otteeseen. Aina arviossa ei tarvitse pelkästään antaa vastausta – joskus onkin hyvä vastaamisen sijasta rohkeasti kysyä lisää, raati toteaa.
