Suljetut silmät - ja miten ne avataan
Nykypäivänä ilmastonmuutos on suuri ongelma ja siihen törmää päivittäin uutisissa, koulussa, ja myös astuessa ulos kotiovesta. Siiri Enorannan novellissa Fotosynteesi ihmiset jakautuvat korkea-arvoisiin polarkkeihin ja palvelijoiksi alistettuihin lemmikkeihin. Lemmikkien ainoa tehtävä on palvella ja suojella omia polarkkejaan maailmassa, joka on saasteiden riivaama. Tapahtumat sijoittuvat selvästi tulevaisuuteen, siihen viittaavat kehittynyt teknologia, valtava suurkaupunki, ja alueet, jotka ovat jääneet saastepilvien takia elinkelvottomiksi. Novellissa kerrotaan Jinistä, nuoresta polarkista, joka muistelee mieluummin lapsuutensa aurinkoisia päiviä kuin nykyhetkessä alati lähestyviä saasteita, jotka leijuvat taivaanrannassa uhkaavan purppuraisina. Kay, Jinin lemmikki päätyy lopussa radikaaliin ratkaisuun herättääkseen polarkkinsa nykyhetkeen.
Novellissa Jin ja Kay kertovat vuorotellen tapahtumista minä-muodossa, jolloin lukija pääsee paremmin mukaan hahmojen ajatuksiin. Ajatusten kautta lemmikin ja polarkin ero on selvempi. Lukija pystyy eläytymään Jinin etuoikeutettuun elämään ja Kayn rooliin palvelijana, joka huumataan helmien avulla tottelemaan omistajaansa kaikessa.
Teemoiksi nousevat ihmisten eriarvoisuus ja luonnon hidas tuhoutuminen ihmisten toiminnan takia. Novellin ihmiset eroavat toisistaan ainoastaan siinä, että polarkit ovat syntymässään saaneet kyvyn katsella muistojaan uudelleen ja uudelleen kruunujensa avulla. Sen perusteella tavallisia ihmisiä voidaan kohdella kuin oikeita lemmikkejä, eikä heitä pidetä samanarvoisina polarkkien kanssa.
Nimi Fotosynteesi viittaa kruunujen toimintaan, ne saavat energiansa yhteyttämisestä, kuten mikä tahansa kasvi. Tätä voisi luulla positiiviseksi asiaksi, mutta oikeasti kruunut vain vetävät ongelmia puoleensa. Sen takia lemmikkien julmalta tuntuva ratkaisu lopussa vaikuttaakin aivan oikeudenmukaiselta.
Novelli herätti monenlaisia ajatuksia. Aluksi ajattelin sen olevan tylsä, mutta luettuani ensimmäisen osan aloin päästä jyvälle tarinan teemoista ja siitä, miten se kuvaa yhteiskuntaamme. Mielestäni polarkkien käytös kuvaa hyvin nykyajan ihmisiä, jotka mieluummin elävät mukavissa muistoissa kuin heräävät karuun todellisuuteen ratkomaan oikeita ongelmia. Jonkun pitäisi herättää meidät todellisuuteen, aivan kuin lemmikit herättivät polarkkinsa. Mutta olisiko jo liian myöhäistä?
Fotosynteesi on kaiken kaikkiaan onnistunut novelli, teksti on helppolukuista, ja ainakin minä jäin kaipaamaan jatkoa Jinin ja Kayn tarinalle. Suosittelisin novellia esimerkiksi sellaisille nuorille, jotka eivät syystä tai toisesta ole vielä kyseisestä kirjallisuuden lajista innostuneet, sillä Fotosynteesi on kiinnostava ja selvästi kirjoitettu nuoria varten. Uskon, että novellin lukemisen jälkeen etäisiltäkin tuntuvat teemat, eriarvoistuminen ja ilmastonmuutos, voivat muuttua näkyvämmäksi omassa elämässä.
Johanna Mämmelä
Kauhajoen yhteiskoulu, luokka 8F
Arviointiraadin perustelut: Johanna Mämmelän voittotekstiä Suljetut silmät – ja miten ne avataan arviointiraati kiittää virheettömästä kielestä, selkeästä näkökulmasta ja hyvästä rakenteesta. Kirjoittaja on ymmärtänyt novellin ytimen eikä sorru esimerkiksi liian yksityiskohtaiseen juonen kuvaukseen. Tekstissä on nerokasta tiivistystä – siinä sanotaan lyhyessä tilassa paljon. Otsikko herättää lukijan uteliaisuuden. Kirjoittaja rinnastaa novellin teemat hyvin myös meidän maailmaamme.
